Disputation/väitös: Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana

Päivi Stenman disputerade 2.10.2020 vid Uleåborgs universitet. Avhandlingen finns tillgänglig online här: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2701-6

Parhaimmat onnittelut yhdistyksemme toiminnantarkastajalle Päivi Stenmanille onnistuneen väitöstilaisuuden johdosta.

Kinestetiikka lisää luovuutta ja intoa iäkkäiden hoitotyössä

Ikääntyneiden palveluista on käyty viime aikoina runsaasti keskustelua julkisuudessa. Esille on nostettu ikäihmisten toimintakykyyn ja hoitohenkilökunnan riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Työikäisten ikääntyessä ja eläköityessä kunnat joutuvat yhä enemmän kilpailemaan työväestä. Jotta ikääntyneiden palveluihin saadaan tulevaisuudessakin uusia työntekijöitä, tarvitaan palvelujen, työmenetelmien ja työtapojen kehittämistä.

TtM Päivi Stenman tarkastelee väitöskirjassaan iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Kinestetiikka on kuntoutumista ja toimintakykyä edistävä voimavaralähtöinen toimintamalli. Toimintamallin avulla pyritään kehittämään työtapoja sellaisiksi, että ne mahdollistavat potilaan ja hoitajan voimavarojen hyödyntämisen päivittäisissä hoito- ja avustustilanteissa.

Tutkimus osoitti, että kinestetiikan käyttöön ottaneilla osastoilla potilaita hoidettiin yksilöllisemmin verrattuna tavanomaisiin osastoihin. Päivittäisissä hoito- ja avustamistoiminnoissa hyödynnettiin potilaan omia voimavaroja, tilanteeseen sopivia apuvälineitä ja olemassa olevia tiloja. Työn tulosten näkeminen tuotti hoitajille onnistumisen tunnetta ja hoitajien kokemus työn merkityksellisyydestä lisääntyi.

Työntekijät olivat koko seuranta-ajan varsin tyytyväisiä työhönsä, työyhteisön toimivuuteen ja etenkin lähijohtajan kohtelun oikeudenmukaisuuteen. Lähijohtaja oli mukana arjessa vieden uutta toimintamallia eteenpäin ohjaten, tukien ja toimintaa koordinoiden.

Kinestetiikan käyttöönotto lisäsi työyhteisön avointa vuorovaikutusta, reflektointia, yhdessä oppimista sekä innostavaa ja innovatiivista ilmapiiriä. Uuden yhteisen toimintamallin käyttöönotto näytti myös lisäävän sitoutumista iäkkäiden hoitotyöhön. Vanhuspalvelujen johtajat ovat avainasemassa kannustamassa henkilöstöä uusien toimintatapojen kehittämiseen ja innovointiin. Uuden toimintamallin juurruttamiselle on annettava aikaa, ja se on resursoitava niin, että muutosprosessia voidaan viedä eteenpäin. Yksikön lähijohtajan on tärkeää tunnistaa työyhteisön taustalla olevat arvot, kirjoittamattomat säännöt ja toimintatavat eli työpaikkakulttuuri. Muut päällekkäiset suuret muutokset saattavat puolestaan johtaa siihen, että työpaikalla palataan vanhoihin rutiineihin.

Väitöskirjatyön aineisto kerättiin vuosien 2012 ja 2017 välisenä aikana neljän kunnan muodostaman yhteistoiminta-alueen vanhustenhuollosta. Tutkimus on ajankohtainen ja tarpeellinen, koska aikaisempia tutkimuksia kuntoutumista edistävästä työmenetelmistä ja niiden vaikutuksesta henkilöstön työtyytyväisyyteen ja toimintaympäristöön on niukalti sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Disputation/väitös: Kannatteleva ja jännitteinen tukiperhetoiminta

Forskarnätverkets medlem Anu-Riina Svenlin disputerade 20.1.2020 vid Jyväskylä universitet (Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta). Avhandlingens rubrik är Kannatteleva ja jännitteinen tukiperhetoiminta. Lastensuojelun tukiperhetoiminnan käyttöteoria ja tukisuhteet (https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67160).

Tutkimus tarkastelee tukiperhettä lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Tukiperheet ovat lastensuojelun kentällä toimivia maallikoita, jotka tarjoavat tukea lapselle ja vanhemmalle. Lapsi viettää tavallisimmin tukiperheessä yhden viikonlopun kuukaudessa. Tutkimuksen kohteena ovat tukiperhetoiminnan käyttöteoria, intervention sisältö, sen toimijat, tukisuhteita selittävät sosiaaliset mekanismit ja tukiperhetoiminnan vaikutukset. Teoreettinen viitekehys muodostuu kriittisestä realismista ja siihen perustuvasta KAIMeR-teoriasta. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena suomalaisen keskisuuren kaupungin lastensuojelussa. Aineisto muodostuu 2011 toteutetuista lastensuojelun ammattilaisten fokusryhmäkeskusteluista (6) sekä 2014 toteutetuista kuutta eri tukisuhdetta kuvaavista lasten, vanhempien ja tukiperheiden yksilöhaastatteluista (15). Työntekijäaineistosta tunnistettua käyttöteoriaa verrataan tutkimuksessa yksilöhaastatteluista muodostuvaa kuvaa vasten. Analyysi perustuu teorialähtöiseen sisällönanalyysiin. Tutkimus osoittaa, että tukiperhetoiminnan käyttöteoria on jännitteinen. Tukisuhteiden perusteella käyttöteoriassa on kriittisiä pisteitä sekä tavoitteiden että intervention sisältöjen osalta. Tukiperhe tukitoimena perustuu verkoston väliaikaiseen vahvistamiseen, mutta tavoitteena on, että tukiperheen, lapsen ja vanhemman välille syntyy luottamuksellinen ihmissuhde. Lapsen osalta intervention sisältö rakentuu perustarpeiden huolehtimisesta, virikkeistä, malleista, lasten keskinäisestä toiminnasta sekä lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. Vanhemmalle intervention sisältö muodostuu hengähdystauosta ja tukiperheen tarjoamasta kumppanuudesta. Tutkimuksessa identifioitui kolme tukisuhteita selittävää mekanismia. Vastakaikumekanismi selittää tukitoimen aktivoitumista. Peilimekanismi kuvaa sitä, miten vanhemman voimaantuminen tapahtuu perheiden välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Tukea tuottava kontekstimekanismi selittää erityisesti fyysisen ympäristön vaikutusta osana interventiota ja lapsen toimintaa tukiperheessä. Tutkimus osoittaa, että perheiden tarpeita vastaisi paremmin tukitoimi, joka olisi suhdesensitiivisempi ja perheen verkostoa pysyvämmin vahvistamaan pyrkivä

English summary: 

This study explores the Support Family as a child and family welfare intervention. Support Families are volunteers who provide community-based support to children and parents coping with a range of psycho-social challenges. The child usually spends one weekend a month with a Support Family. The research focuses on informal practice theory, sometimes described in social work as ‘practice wisdom’, that guides the intervention, on the different actors, on the content and effects of the intervention, and on social mechanisms that explain how a relationship develops over time between the two families. The theoretical framework underpinning this study consists of critical realism (CR) and CAIMeR-theory, based on CR. CAIMeR-theory aims to explain direct practice with clients in social work. The research has applied a case study strategy; the case study was carried out in a child welfare unit, in a medium-sized city in Finland. Data was collected from focus group discussions with social workers in child and family welfare, conducted in 2011 (N=6), and from interviews with children, parents and support families (N=15), conducted in 2014. The study explored six different support relationships. Theory-based content analysis has been applied. This study shows that practice theory is complex. Based on the support relationships, critical points in the practice theory are identified, concerning both objectives and content of the intervention. Support Family intervention is based on the temporary strengthening of the network. This appears to conflict with one of the main purposes of the intervention - to bring safe and reliable relationships to the child's life. The content of the intervention for the child is based on everyday care, stimulation, exposing the child to alternative role models, interaction between children, and interaction between child and adult(s). For a parent, the core of the intervention consists of both respite care and a collaborative partnership offered by the Support Family. The study identified three mechanisms. The ‘echo Mechanism’ explains the receipt of support. The ‘mirror Mechanism’ describes how the parent becomes empowered through interactions between themselves and the Support Family. The ‘support-producing context Mechanism’ appears to energise the child and profile the effects, especially of the physical environment as part of the intervention. The study identifies a need to strengthen networks for the child and parent(s) on a more permanent basis.